Erjon Kellon perustaja ja nykyisen omistajan Tuomo Erjon isoisä, Edvin Eklund, syntyi Inkeroisissa 8.7.1885. Hän kävi kuusi lukukautta sekakansakoulua Sippolassa. Hän aloitti työuransa harjoittelijana kirjapaino Centralissa Helsingissä, mutta ei pitänyt alasta ja aloitti kellosepän oppipoikana Hjalmar Bromanin kellosepänliikkeessä tammikuussa 1904. Hän jatkoi kellosepän työntekijänä 26.6.1905 lähtien kelloseppä M. Kukkosen palveluksessa. Majoitus oli alussa ankea ja nuori Edvin nukkui yönsä sukulaisensa omistaman Idmanin sateenvarjotehtaan työpöydällä.

Nykyisen Erjon Kellon historia alkaa 1.8.1910, kun Edvin Eklund osti Inkeroisissa Pauloffinmäellä sijainneen kelloliikkeen veljeltään Alvar Eklundilta, joka muutti kellosepäksi New Yorkiin Amerikkaan. Hän oli hoitanut liikettä veljensä pyynnöstä jo tämän hakiessa lisäoppia Pietarista. Nykyinen Tehtaanmäki oli tehtaan ja torin ansiosta kylän vilkkain liikepaikka. Eklundin liiketalon toinen huoneisto oli vuokrattu Rahusen Koneliikkeelle, joka edusti Singerompelukoneita. Kaksi osuuskauppaa, leipomo ja parturi toimivat samalla alueella.

Rautatien rakentamisen jälkeen liike-elämän painopiste siirtyi vähitellen aseman ja uuden meijerin läheisyyteen kylän ”alapäähän”. Edvin Eklund päätti myös siirtää liikkeensä tälle alueelle Lauttatien varteen. Hän osti vuonna 1916 tontin Anton ja Kristiina Aholta ja hirsirakennuksen Emil Puontilta Liikkalasta. Inkeroisiin siirretyn hirsitalon yhteen nurkkaan avattiin liikehuone muiden tilojen jäädessä asunnoksi.

Edvin ja Hulda Eklundin perheeseen syntyi kaksi lasta: Raino Eklund 28.12.1920 ja Tuulikki Eklund 22.8,1926, jotka molemmat opiskelivat kellosepiksi. Edvin Eklund muutti perheen sukunimen Erjoksi vuonna 1935. Raino Erjo kävi nuorena kellosepille tarkoitetun 8 viikon mittaisen ns. päiväkurssin Ammattienedistämislaitoksella Helsingissä kahtena vuonna peräkkäin vuosina 1935 ja 1936. Kurssin käynti edellytti muutaman vuoden työkokemusta, joten Raino Erjo oli aloittanut työskentelyn isänsä verstaalla jo 12-13 vuoden iässä. Kursien välissä hän oli oppipoikana kelloliike Pesosella Salossa. Tuulikki Hakkarainen (os. Erjo) kävi Lahden Kelloseppäkoulun vuosina 1944-1946 ja valmistui sieltä ensimmäisinä naisina Vieno Merisalon kanssa.

Lauttayhteyden korvaava silta Kymijoen yli ja Anjalan Paperitehdas rakennettiin vuosina 1936-1939. Kylä eli voimakasta nousukautta 1930-luvulla eikä pieni nurkkahuone enää riittänyt kasvaneen asiakasmäärän palvelemiseen. Edvin Eklund rakensi vuonna 1937 uuden liiketalon tontin itäpäähän Inkeroisten Osuuskauppaa vastapäätä.

Marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939 syttynyt Talvisota ja sitä seurannut Jatkosota aiheuttivat keskeytyksen niin maamme kuin Kelloliike E. Erjon myönteiseen kehitykseen. Edvin, Hulda ja Tuulikki Erjo olivat ajoittain sotaa paossa Muhniemellä. Raino Erjo palveli molempien sotien ajan lentokonemekaanikkona ilmavoimissa. Edvin Erjo oli pakannut liikkeen varaston ja pääosan työkaluista puulaatikoihin, jotka oli kaivettu piiloon varaston lattian alle. Molemmat talot ja piilotettu varasto säilyivät kuin ihmeen kaupalla ehyinä 29.2.1940 tapahtuneessa pommituksessa.

Pian sotien jälkeen Erjon liikkeessä oli kolme omaa kelloseppää. Suomessa oli silloin puutetta kaikesta ja elettiin säännöstelyaikaa. Voita ja muita ruokatavaroita hamstrattiin mustasta pörssistä. Myös kellosepän työtä käytettiin vaihtotavarana. Kellot olivat silloin tiskin alla, mutta alpakkatavaroita oli riittämiin. Niinpä hääpari saattoi saada häälahjaksi kuusi kakkulapiota, kun muuta ei ollut tarjolla.

Raino Erjo suoritti optisen alan myyjäkurssin 6.6.1947 ja hän sai 15.5.1961 lääninhallitukselta luvan toimia laillistettuna optikkona. Silmälaseista tuli uusi tuote kellojen ja lahjatavaran rinnalle.

Vuoden 1950 tienoilla perustettiin liikkeet Elimäen ja Anjalan kirkonkyliin, mutta asiakaspohja ei niissä riittänyt kannattavaan toimintaan.

Erjon Kellon perustaja, Edvin Erjo, kuoli 11.1.1969 työskenneltyään viimeiseen asti päivittäin liikkeessä. Kymen Keskilaakson haastattelussa vuonna 1962 hän kuvasi filosofiaansa: ”Periaatteeni on aina ollut hankkia luottamusta rehellisellä ja huolellisella työllä ja pitää omasta terveydestäni huolta ulkoilulla ja ahkeralla työskentelyllä.”

Tuulikki Hakkarainen ja Raino Erjo jatkoivat liikkeen toimintaa nimellä: Kelloliike E. Erjon perikunta. Suurin osa liikkeen myynnistä oli jo tässä vaiheessa kulta- ja korutavaraa. Raino Erjon vaimo, Kaino, työskenteli liikkeessä vuodesta 1955 vuoteen 1995 asti.

Inkeroisten keskusta muuttui vuosien mittaan suuresti. Liikenneyhteydet paranivat 1960-luvun puolivälissä, kun Terholan mäki ohitettiin uudella yhteydellä Päätiellä alikäytävän ja Inkeroistentien välillä. 1970- ja 1980-luvuilla vanha rakennuskanta sai väistyä uuden tieltä. Raino Erjo uskoi paikkakunnan saaneen ”punatiilineuroosin”. Myös Erjon molemmat talot purettiin ja vuonna 1983 paikalle rakennettiin Erjonkulman liikekeskus, jossa kelloliike edelleen toimii.

Raino ja Kaino Erjon nuorin lapsi Tuomo Erjo tuli yrityksen osakkaaksi vuonna 1982 ja aloitti työssä siellä seuraavana vuonna. Tuomo Erjo osti tätinsä Tuulikki Hakkaraisen osuuden vuonna 1991 ja isänsä osuuden vuonna 1993. Raino Erjo jatkoi liikkeessä vuoteen 2000 asti, jolloin heikkenevä terveys pakotti hänet siirtymään taustalle. Tähän mennessä hän oli omien sanojensa mukaan tekniikan kehittyessä ”saanut opetella kellosepän ammatin jo kolme kertaa uudestaan”. Tuomo Erjon vaimo Nina aloitti työnteon liikkeessä vuonna 1994.

Erjon Kellon pitkäaikaisin työntekijä, Raino Erjo kuoli 24.12.2006. Erjon Kello henkilöityi vuosikymmenien ajan Ratiin, joka lomia pitämättä valaisi huumorillaan kanssaihmistensä elämää niin tiskin takana kuin lukuisten harrastusten parissa.